Miltä rehut näyttävät varastossa ruokinnan näkökulmasta?

24.09.2020
Kuva: Sari Hihnala

Se oli sitten sellainen kesä, miltä rehut näyttävät varastossa ruokinnan näkökulmasta?

Tämän kesäiset rehut ovat jo pääsääntöisesti varastossa. Niin säilörehut kuin viljatkin näyttävät paremmilta kuin ennakkoon odotettiin. Edelleen tila- ja lohkokohtaiset erot ovat paikoin suuria, joten rehun laatu kannattaa aina varmistaa edustavilla näytteillä. Esimerkiksi säilörehussa näytteitä kannattaa ottaa säännöllisesti riippuen karjan koosta ja rehun menekistä jopa viikon – kuukauden välein. Ajantasaiset rehuanalyysit mahdollistavat nopean reagoinnin tarvittaessa ruokinnan suunnitteluun. Ja aivan yhtä tärkeää on tieto, että samalla tyylillä voidaan edetä tästä eteenpäinkin!

Viljojen analysointi

Maakunnassa säilörehujen analysointi on selvästi suurempaa kuin kotoisten viljojen lähempi tarkastelu.  Tänä kesänä jälkiversonta aiheutti hajontaa, mutta pääsääntöisesti viljat ehtivät valmistua hyvin ja puintiolosuhteet ovat olleet hyvät. Tuoresäilötyn viljan osuus kasvaa seosrehutilojen myötä jatkuvasti. Seosrehutiloilla tuoresäilötyn viljan kuiva-aineella ja energialla on suuri merkitys seoksen koostumukseen. Jos kummassakin on heittoja, voidaan päätyä huomaamatta tilanteeseen, jossa seoksessa on joko liikaa tai liian vähän viljaa. Kun tilannetta sitten lähdetään korjaamaan, tieto viljan todellisesta arvosta on merkittävä. Tänä vuonna analysoitujen viljojen energia on vaihdellut 12,1 – 13,3 MJ/kgka välillä. Näillä eroilla laskettuna viljan osuus muuttuu 10 %. Tässä ei ole kuitenkaan huomioitu, mikäli viljan kuiva-aine tai valkuaispitoisuus muuttuu. Erityisesti suurilla viljan käyttömäärillä tärkkelyksen osuus korostuu, muista siis rastittaa vilja-analyysistä tärkkelys mukaan.

Valkuaiskasvien osuus on Keski-Pohjanmaalla maltillista. Hernettä puidaan pieniä määriä, mutta vilja-herne seoksen murskesäilöntä on jonkin verran lisääntynyt seostilojen kasvavan kiinnostuksen myötä. Valkuaiskasvien käyttö antaa lisää mahdollisuuksia pellon käyttöön ja on mielenkiintoinen lisä valkuaiskomponentiksi erityisesti seosrehutiloille.

Nurmisäilörehun I-sato pääsi yllättämään

I-sadon optimaalinen korjuu ajankohta pääsi hiukan yllättämään, jolloin sulavuus ja valkuaispitoisuus ovat tämän kesän rehuissa totuttua maltillisemmat. D-arvo on keskimäärin I-sadon nurmirehuissa 670 ja raakavalkuainen 151 g/kgka. Viime kesän kuidun puute ei tämän kesän I-sadossa näytä olevan ongelma. Kuitu on mukavat 564 g/kgka ja sulamaton kuitukin 86 g/kgka. Tämä on hyvä asia, koska tämän vuoden rehuihin joudutaan lisäämään väkirehua kompensoimaan erityisesti matalahkoa energiapitoisuutta.

II-sato

Kuivan alkukesän jälkeen osa ravinteista jäi I-sadolta II-sadon käyttöön. D-arvo on keskimäärin 662 ja raakavalkuainen 160 g/kgka. Kuidun osuus on II-sadolle normaali 529 g/kgka ja sulamaton 58 g/kgka. Rehuarvoiltaan I ja II-sato ovatkin keskiarvoiltaan varsin lähellä toisiaan, kuitenkin paremmin lypsettävä ja syönti-indeksi puoltavat tuttuun tapaan I-rehua.

III-sato

Raaka-aine näytteiden valossa kolmonen on tänäkin vuonna nopeaa rehua, D-arvo keskimäärin 690, raakavalkuainen 161 g/kgka ja vähän kuitua (NDF 493, iNDF 59 g/kgka). Kuidun puolesta ja matalahkon energian ja valkuaisen puolesta III-satoa voidaan miettiä I-sadonkin pariksi, vaikka perinteinen tapa parittaa II- ja III-sato vaikuttaisi edelleen varmalta vaihtoehdolta. Tilan ruokintateknologia on eri säilörehujen parituksessa avainasemassa. Säilörehujen varastointi voi vaikuttaa, mitä rehuja voidaan syöttää samaan aikaan. Seosrehutiloilla joudutaan seuraamaan myös seoksen kokonaiskuiva-ainetta, jotta seos ei lajitu.

Kivennäisanalyysejä nurmisäilörehuista oli analysoitu varsin vähän. Kalsium näyttää olevan tutuissa lukemissa, fosforin ja magnesiumin kanssa tilanne on ”uusi normaali” oli näiden pitoisuudet ovat tavoitearvojen alapuolella. Hivenaineiden pitoisuudet ovat myös varsin maltilliset. Kivennäiset ja hivenet ovat ruokinnassa pieni, mutta tärkeä osa. Naudat pystyvät hyödyntämään hyvin säilörehussa olevat kivennäiset ja hivenaineet. Näiden lisääminen rehustukseen ”purkista” on pieni, mutta hintava osa kokonaisrehukustannusta, varsinkin jos se tehdään mututuntumalla.

Ostorehujen valinta

Karjakompassilla ruokinnan suunnittelu tehdään huomioiden eri eläinryhmien tarpeet. Kokonaisdieetti koostuu pitkälti karkearehuista, joten ei ole aivan sama millaisilla rehuarvoilla ruokinnan suunnittelun pohja lepää. Aina ei kannata ostaa ”sitä mitä viime vuonnakin” vaan valita oman tilan karkearehuihin (ja viljaan) sopiva ostorehu. Karjakompassin ruokinnansuunnittelulla optimoidaan vielä rehukomponenttien oikeat suhteet ruokinnassa.  Karjakompassin rehubudjetoinnilla voidaan laskea, kuinka paljon rehua kuluu ja arvioida varastojen tarvetta ja esimerkiksi ostorehujen menekkiä.

Pitääkö jotain muuttaa?

Talvea kohti mentäessä, on hyvä pysähtyä miettimään ja tarkastelemaan kriittisesti, mitä kotoisten rehujen varastoon tuli. Vastaako kotoiset rehut sitä, mitä tilan eläimet tarvitsevat ja onko rehua tarvittava määrä. Säilönnällisen laadun tarkastelu on hyvä tehdä vielä, kun korjuu on hyvin mielessä. Annetaanko rehun korjuulle ja varastoinnille mikä arvosana? Karjakoon kasvaessa on helpompi huomioida eri eläinryhmien tarpeet. Tiineillä hiehoilla ja lypsävillä on aivan eri vaatimukset säilörehulle. Ennen ensi kesän viljelysuunnitelmaa voidaan yhdessä laskea eri eläinryhmien rehujen tarpeet ja miettiä pellonkäyttöä myös siltä kannalta. Tuotetaanko pellolta sitä mitä tulee, vai sitä mitä halutaan. Ollaan yhteyksissä!

 

Artikkelin ovat kirjoittaneet ProAgrian asiantuntijat Jenny Klemola, Tuija Korpela ja Heidi Lehkonen

 

Jaa

Ajankohtaista

Asiantuntijat

Hae asiantuntijaa

Kaikki asiantuntijat

  • Sähköinen kasvinsuojelututkinto nyt verkossa - också på svenska
    Hyväksytyn suorituksen jälkeen todistus heti sähköpostiisi | Efter prestationen intyg direkt till e-posten
  • Tilaa palvelu
    Hyödynnä osaamisemme johtajuuteen, tuotantoon ja yritystoiminnan kehittämiseen liittyvissä ratkaisuissa.