Erään satakuntalaisen pellon tarina

Laajentavan lihanautatilan tavoitteena oli muutama vuosi sitten nostaa merkittävästi satotasoa isäntäväen vaihtuessa. Peltoala pysyi ennallaan, mutta eläinmäärä oli tuplaantumassa. Satotasonkin piti siis muutaman vuoden aikajaksolla tuplaantua ja samalla myös säilörehun laadun oli parannuttava. Aiemmasta laadusta ei ollut tarkkaa tietoa näytteiden puuttuessa, mutta tilan keskisato lähenteli 4000 kuiva-ainekiloa hehtaarilta.

Savon mailta Satakunnan nurmille vuosia sitten muuttaessani kuulin mielenkiintoisen paikallisen sanonnan ”On päästetty heinälle” ja tällä tilalla se piti hyvin paikkansa. Onneksi uusi viljelijäkin oli samaa mieltä ja toivoi muutosta.  

Uudistaminen oli tehtävä pelto kerrallaan. Tässä on siis yhden pellon tarina.  

Pellolla kasvoi ensimmäisellä kasvustokäynnilläni niin monta kasvilajia, että nurmiasiantuntijankin tunnistusinto lopahti. Pääkasvina oli nurmipuntarpää, luonnonvirnat, juolavehnä, sammal, voikukka (ja ehkä myös orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu). Timoteita ja puna-apilaa sentään näkyi siellä seassa. Kasvuston pituus oli korjuuhetkellä 20-100 cm eli vaihtelevalta vaikutti. Epäilemättä leinikit ja suolaheinät eivät olleet lehmille suurinta herkkua, eivätkä kylänurmikat kovin satoisia.  Kyntöön!

Samana syksynä savimaa kynnettiinkin. PH sentään oli valmiiksi 6,5, joten kalkitusta ei nyt tehty. Peltoon levitettiin myös maksimimäärä lantaa ja perustettiin nurmi rivi- ja hajakylvön yhdistelmänä. Kasvinsuojelu hoidettiin niittämällä alkukesästä, kun mm. savikat nousivat nurmikasvien korkeuteen.

Nurmiseosresepti:

Timotei-nurminata-ruokonata-niittynurmikka-englanninraiheinä-rehumailanen-puna-apila-valkoapila yhteensä 30 kg/ha (typensitojakasvien siementen osuus yhteensä 30%)

+ täydennyskylvö 10 kg/ha keväisin timotei-englanninraiheinä- apiloita tarvittaessa, jos apilapitoisuus näyttää jäävän alle 30%. 

 

Lapiossa rehumailasen juuristoa perustamisvuonna loppukesällä.

 

 

Perustamisvuonna pellolta korjattiin yksi sato elokuussa ja saatiin hieman yli 4000 kg ka/ha yhdellä korjuulla, rutikuivana kesänä 2014. Aiemmin säilörehun raakavalkuainen oli ollut luokkaa 80 (sikäli, kun näytteitä löytyi), nyt se oli 170. Lehmät kohahtivat syksyllä, kun "heinälle päästetyt" paalit vaihtuivat tähän mailas-apila-nurmiheinäversioon. Kohahdus kävi isäntäväessäkin, kun väkirehustuksen hintaa mietittiin näillä rehuilla verrattuna aiempaan. Kaikki muutkin pellot voisi kyllä suunnitella navetan tilauksen mukaiseksi, he tuumivat.  

Ensimmäisen satovuoden keväällä kävin lohkolla maaliskuun lopussa, jolloin rehumailanen ja englanninraiheinä olivat jo nousussa. Väliin osui kylmä jakso joka kuritti kasvustoa. Täydennyskylvö tehtiin huhtikuun lopulla, mönkijällä pintaan. Toukokuun alussa näytti taas mahtavalta. Vehreää ja elinvoimaista, ja nousevan kasvuston tiheyskin hiveli silmiäni.

Kesäkuun puolivälissä tällä pellolla oli mahdotonta kävellä, sillä kasvusto oli niin muhkeaa, tiheää ja pitkää. Silti voikukkiakin oli vielä änkenyt joukkoon mukaan. Ensimmäisestä niitosta paalattiin noin 5300 kg ka/ha.  Toinen sato on tätä kirjoittaessa vielä pystyssä, mutta mittaustulosten mukaan luvassa on 4500-5500 kg ka/ha, ehkä enemmänkin sillä täydennetyn englanninraiheinän voima on arvaamaton.

Tämän kevään täydennykset onnistuivat pintaan hyvin, märän kesän siivittämänä. Ensi keväänäkin apilapitoisuus on sopivalla tasolla, kun sitä lisättiin jo ennakoiden. Kolmatta satoa ei nyt oteta, koska kevätsato viivästyi kylmyydessä. 5 kg/ha alkuperäisellä rehumailasen kylvömäärällä saatiin niin runsas mailanen, että se koitetaan pitää kunnossa jättämällä kasvusto pitkähköksi syksyllä.

Satotaso on tällä lohkolla siis enemmän kuin tuplattu heti ensimmäisenä satovuonna, eikä saavutetulla tiheydellä ja juuristomassalla tarvitse jännittää kuivempinakaan kesinä. Ruokinnallinen laatukin on nyt aivan eri planeetalta. Tarina kertoo toki vain eräästä peltoaukeasta, jossa onnea lisäsi pitkään koskemattomana olleen maan hyvä kasvukunto ja runsas lieromäärä. Mutta niille muillekin aukeille löytyy omat reseptinsä.

Ja mitä ihmeitä tällä pellolla siis tehtiinkään?

 

Kynnettiin pelto. Kylvettiin siemenet maalajille ja laatutavoitteille soveltuvalla nurmiseoksella. Lannoitettiin ja huolehdittiin typensitojakasvien määrästä. Huolehdittiin kasvinsuojelusta. Tehtiin tiuhaan kasvustohavaintoja. Korjattiin sato. Mitattiin sato ja analysoitiin laatu.

Helppoa kuin heinänteko?

 

Kuva elokuun alusta, viime viikolta, jolloin oli vielä kesää jäljellä (korjuuseen vielä muutama viikko)

 

Kirjoittaja:

Nurmen huippuasiantuntija

Anu Ellä 

ProAgria Länsi-Suomi

Puh: 040-1801260

http://lansi-suomi.proagria.fi/ajankohtaista/nurmipienryhmat-toimivat-aktiivisesti-1967

 

 

Jaa

Facebook Comments Box

Lisää kirjoituksia

joulukuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

Muualla blogeissa

  • Rahat riittämään!
    Helppoutta ja onnistumisia talouden, markkina-, ja tukiriskien hallintaan.