Yleistä ravustuksesta

Täplärapu ja rapurutto

 

Tavalliselta kalastajalta saati kansalaiselta unohtuu usein se, miten vahingollista voi olla omatoiminen rapujen siirtely vesistöstä toiseen. Pahimmillaan ravustettava rapukanta menetetään lopullisesti ja monesti rapukannat saatetaan vuosikausia kestävään alennustilaan pelkästään huolimattomalla pyydysten käsittelyllä. Vähintä mitä ravustaja ja rapuvesien hoitaja voivat puuhastellessaan tehdä, on pitää huoli siitä, ettei rapuruttoa siirretä pyyntien tai ravunsiirtojen yhteydessä. RapuKamu-hanke on laatinut hyvän ohjevihkosen siitä, miten rapupyydykset pitää käsitellä ennen uutta pyyntikautta tai pyydysten siirtoa uusiin vesiin. 

Ravustajilla on usein uskomus, ettei täpläraputyypinkään rutto ole vahingoksi täplärapukannoille. Se ei nykytietämyksen mukaan pidä paikkaansa. Kun tartunta on riittävän ärhäkkä, myös täplärapu menehtyy ruttoon. Kaikkein ikävin tilanne on silloin, kun henkitoreissaan kituuttelevat (täplä)ravut sinnittelevät ruttoitiöiden kasvualustoina jopa vuosikausia. Se tietää rapukannan alennustilaa tai jopa turmiota, myös täpläravulle. Täpläraputyypin rutto tappaa lähes järkiään jokiravut, eli rapujen siirroissa pitää olla tarkkana. Tunnista rapurutto.  Jos rapuja siirretään, pitää varmistua siitä kumpaa lajia ravut ovat, ettei jokirapujen siirron yhteydessä vesiin siirretä täplärapuja. Erota jokirapu täpläravusta, katso rapujen ulkoiset eroavaisuudet.

Meidän keskipohjalaisissa vesissämme täplärapu ei tahdo menestyä eli sen kotiuttaminen jokiravun tilalle tietää vain ongelmia ravustukselle. Ei muodostu ravustettavia rapukantoja, eivätkä jokirapukannat kuunaan palaudu. Malttia ja huolellisuutta siis ravustukseen ja rapujen siirtoon! Jos oma ymmärrys ei riitä, niin neuvojaltahan voi tarpeen vaatiessa asiasta kysäistä

 

Raputilanne Keski-Pohjanmaalla

 
Vetemme ovat tyypillisesti jokirapuvesistöjä, joissa täpläravun menestyminen on vähintäänkin epävarmaa ja sen istuttaminen tänne on ilman Ely-keskuksen erityislupaa kielletty. Täplärapua lupien vastaisesti istuttamalla varmistuu ainoastaan se, että jokirapukannat eivät pääse täpläravun kantaman ruton takia elpymään.
 
Täplärapu ei humuspitoisissa ja kylmissä vesissämme muodosta pyyntikokoisia kantoja, vaan sitä esiintyy hyvin harvalukuisena ja kituliaasti kasvavana ruttoalustana. Ennen uusia jokirapuistutuksia tulee aina varmistua siitä, että istutettava rapukanta on tautivapaa (Eviran tutkimustodistus). Koepyytämällä ja tutkituttamalla istutusvedestä saadut ravut Evirassa varmistetaan se, ettei istutusvedessä ole taudinkantajarapuja eli piilevää ruttoa.
 
Jos liikut vesistöstä tai sen osasta toiseen, kuivaa tai desinfioi esim. Sinolilla aina saappaat ja kalastusvälineet. Käytä rapusyöttinä ravustusvedestä pyydettyjä tai pakastettuja kaloja. Jos olet epävarma vesialueesi raputautitilanteesta tai aiot istuttaa vesialueellesi rapua, niin ota yhteyttä ennakolta neuvojaan tai Ely-keskuksen kalaviranomaiseen.
 
 

Jokiravun ja täplärapuistutusten tuloksellisuus

 
Täpläravulle sopii suuri vesistö, jokiravulle pieni. Vesistöjen kokoon vaikuttavat rapurutto, lajikohtaiset istukasmäärät/ha ja vedenlaatutekijät. Yli kolmannes alle 500 ha järviin tehdyistä jokirapuistutuksista on onnistunut hyvin. Vielä parempiin tuloksiin voidaan päästä istutusvesien huolellisella valinnalla (pohjan ja veden laatu) ja istutusveden ja istukkaiden ruttotilanteen määrittämisellä (krooninen rutto).
 
Täplärapuistutukset suuriin järviin onnistuivat lähes aina. Pienvesistä on toistaiseksi vähän kokemuksia. Humuspitoisuus sekä syksy- ja talvikauden matala lämpötila (virtavedet) heikentävät lisääntymistulosta. Lajin levittämisessä latva- ja virtavesiin ja kohti pohjoista on oltava varovainen.
 
Täplärapukannoista valtaosa (75 %) on saanut ruttotartunnan, mikä on lisännyt myös joki-rapujen ruttokuolemia. Tämän vuoksi lajien alueellinen eriyttäminen ja ruttotiedotus sekä valistus ovat erittäin tärkeää.
 
Jos jokirapuja jo on vesistössä, niitä ei kannata istuttaa lisää. Mitä vähemmän jokirapuja vesistössä entuudestaan on, sen parempi on istutustulos. Jokirapukantojen suojelussa lukumäärillä, koskemattomuudella ja uusiutumisella pienimmillä vesillä on suurin merkitys. Ravustukseen liittyvään elinkeinotoimintaan on Etelä-Suomessa edellytyksiä lähinnä suurilla täplärapujärvillä. Parhaat edellytykset ovat kaikkein suurimmilla järvillä, joilla ranta-asutusta on suhteellisesti vähiten samoin kilpailua vapaa-ajan pyynnin ja ansiopyynnin kesken. Riittävän laajat pyyntialueet ovat myös tarpeen.
 
Asiat kokosi Eero Hakala RKTL:n Esa Erkamon esityksestä raputalousohjelman päätöstyöpajassa Jyväskylässä 13.3.2013

Jaa

Asiantuntijat

Hae asiantuntijaa

Kaikki asiantuntijat

  • Tilaa palvelu
    Hyödynnä osaamisemme johtajuuteen, tuotantoon ja yritystoiminnan kehittämiseen liittyvissä ratkaisuissa.
  • Rahat riittämään!
    Helppoutta ja onnistumisia talouden, markkina-, ja tukiriskien hallintaan.